Ida

Heippa Kaikille !

Minun nimeni on Ida ja olen kohta 22-vuotias koiraharrastaja Perniöstä. Olen koulutukseltani ylioppilas ja eläintenhoitaja. Ylioppilaaksi valmistuin Perniön lukiosta keväällä 2009 ja sen jälkeen eläintenhoitajaksi Axxell Brusabystä keväällä 2011 ja jo syksyllä 2011 olin samaisessa oppilaitoksessa töissä. Nyt melkein puolitoista vuotta myöhemmin työskentelen edelleen Brusabyssä ja työnkuvaani kuuluu eläintalon ja sen eläinten hoito, oppilaiden päivystystoiminta sekä löytöeläintoiminta.

Kiitoskortti :)

Koirainnostukseni alkoi jo pikkutyttönä ja onnekseni saimme ensimmäisen koiramme kun olin 6-vuotias. Emma oli sekarotuinen, tiibetinspanielin ja karkeakarvaisen mäyräkoiran risteytys, ja maailman suloisin koira! Emman suuren ruskeat nappisilmät saivat kenet tahansa hymyilemään! :') Emma poistui luotamme syksyllä 2012 kunnioitettavassa 15-vuoden iässä. Emman kanssa kävin hiukan mätsäreissä, mutta muuta emme oikein touhunneet.

Emma

 Omaa koiraa aloin vanhemmiltani kinumaan varmaan ollessani 13-vuotias, ja tämä toive toteutua vasta ollessani 16, keväällä 2007. Silloin ajatuksena oli vain joku koira, ihan sama minkä rotuinen vai peräti sekarotuinen, halusin vaan jonkun harrastuskaverin itselleni. Toivoin suurempaa koiraa ja yritin ehdottaa vanhemmilleni jotakin sakemanni-risteytyksiä, joihin he eivät suostuneet ja näin jälkeenpäin olen itsekin siitä iloinen. Päädyimme lopulta suomenlapinkoiraan, ja kasvattajan löysimmekin sitten samalta paikkakunnalta. Varga tuli meille toukokuussa 2007. Ensimmäisenä omana koiranani ja täten koekaniininani Varga osaa jos jonkinnäköistä temppua ja juttua. Kävimme jonkin verran yleiskoulutuksissa ja harjoittelimme kotona toko-liikkeitä, mutta emme harrastaneet aktiivisesti mitään.

Pikku-Varga kesä 2007

Kesällä 2009 siskoni Sini otti poikaystävänsä kanssa tuttaviltaan parson-pennun, tällöin en vielä tiennyt, että Brucesta tulee niinkin suuri osa minun elämääni ja harrastustani. Bruce ja Varga ystävystyivät heti ja vietimmekin paljon aikaa koiriemme kanssa. Brucen myötä kiinnostuin koiranäyttelyistä ja aloimmekin hiukan käydä niissä.

Varga & Bruce kesä 2009

Syksyllä 2009 aloitin eläintenhoitaja-opinnot ja onnekseni syksyllä 2010 tutustuin Nadaan ja pääsin heille työharajoitteluun, tämä oli onnenpäivä, sillä häneltä olen saanut paljon oppia koirista ja kaksi ihanaa koiraa ! Olin Nadalla työharjoittelussa yhteensä 12 viikkoa syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana ja keväällä 2011 mukaan sieltä tarttui shelttinarttu Nora! ♥ Norppa oli 2,5 vuotias tullessaan minulle ja ehtinyt jo asua toisessa kodissa, tiesin heti, että Nora ja minä olemme täydelliset toisillemme! Aloitimme agilitytreenit samantien ja kävimme vähän näyttelyissäkin. Nyt Nora on reilu 4-vuotias ja nautimme yhdessä agilitysta treenaten ja kisaten! Toinen upea koira, jonka Nada toi minun ja perheeni elämään on Viuhti. Viuhti tuli aluksi minulle kotiin vain tehotreeniin muutamaksi viikoksi, muutama viikko muuttui useammaksi viikoksi ja lopulta luopuminen oli mahdotonta. Vanhempani ihastuivat Viuhtiin ja antoivat Viuhdille kodin syksyllä 2011 ja näin Emmakin sai koirakaverin!

Nora-neiti syksy 2012

Viuhti talvi 2011

Keväällä 2011 valmistuin eläintenhoitajaksi ja heti kesän jälkeen aloitin työt eläintenhoitajana. Axxell Brusaby kouluttaa avustajakoiria ja sitä kautta sain ehkä elämäni merkittävimmän koiran. Jokaisella tulevalla avustajakoiralla on oma hoitaja, jonka kanssa koira elää ensimmäiset 2 vuotta, nämä vuodet ovat koiran koulutusaikaa ja kahden vuoden opintojen jälkeen koirat siirtyvät työelämään. Minun ollessa pari kuukautta töissä palautui eräs ihastuttava 9-kuinen labradorinarttu entiseltä hoitajaltaan, ja kuinkas ollakaan, minä sain tämän tytön hoidokikseni ♥ Joy on aivan uskomaton koira, se on kuuliainen ja herkkä ja minä olen sille kaikki kaikessa, niinkuin sekin minulle. Nyt meillä on yhteistä taivalta takana reilu vuosi ja onnekseni jäljellä on vielä melkein puoli vuotta! Joyn olisi tarkoitus valmistua avustajakoiraksi toukokuussa 2013.

Joy kevät 2012

Työni Brusabyssä toi meille toisenkin koiran. Kesällä 2012 syntyi M-pentueemme, pentuja tuli yhdeksän ja kaikki olivat terveitä. Pentujen ollessa 4 viikkoisia, huomasimme, että yhden pennun toisessa silmässä oli jotakin vikaa. Kävin pienen Maisan kanssa omalla eläinlääkärillämme, ja kokeilimme antibioottia ja silmätippoja, mutta nämä eivät tehonneet ja Minna kehotti meitä menemään Turkuun silmälääkärille. Tapasimme Tuomas Illukan heinäkuussa 2012 ja hän määräsi Maisalle toisenlaisia silmätippoja silmän paineen laskemiseksi. Paine ei hävinnyt ja silmä meni pahemmaksi, se leikattiin pois 12.7.2012 Maisa ollessa viisi ja puoli viikkoinen. Maisa ei voinut leikatun silmän ja kaulurin kanssa palata pentulaatikkoon äidin ja sisarusten luokse, vaan tuli minun luokseni kotihoitoon. Siitä se sitten lähti, Maisa sulatti meidän sydämet ja hänestä tuli minun ja äitini koira. Maisa on nyt 9kk vanha ja elää täysin normaalia pennun elämää, ja on jo aloittanut agility-opinnotkin ! :)

Maisa helmikuu 2013

Nyt eletään maaliskuuta 2013 ja minulle on tulossa pieni pentu ! Raisa ( joka ilmeisesti nyt on tulevan pennun nimi) on 16.1.2013 syntynyt bordercollie tyttönen. Kuten kaikki muutkin koiramme myös tämän pennun tulo oli vähän yllättävää. Olin suunnitellut ottavanu itselleni agilitykoiran Joyn lähtiessä töihin, eli aikaisintaan kesällä 2013. Olin pähkäillyt kelpien ja bortsun välillä ja kallistunut sitten bortsun suuntaan. Olin unelmoinut saavani pennun jostain makeasta yhdistelmästä ja kuinkas ollakaan, se kaikkein makein tuntemani narttu astutettiin! Olin ensin todella harmissani kun laskeskelin pentujen olevan sitten luovutusikäisiä jo maaliskuussa, eihän se sopinut yhtään alkuperäiseen suunnitelmaani. Mutta sitten pohtimisen ja kavereiden kehotuksien jälkeen päädyin varaamaan narttupennun Raija+Tor-yhdistelmästä. Olen jo valinnut pentuni ja se tulee pian kotiin!

Raisa maaliskuu 2013

Viuhti-murunen

Maisa ja ekat starttiluokan kisat, 1. sija! :)

Norppa jouluna 2012

KISAn & Salon Koirahallin tiimi ATT:n kisoissa ;)

Norppa

Varga